Durkheimin kritisoima sosiaalinen dislokaatio voi olla myös voimavara, kuten Treasure Hillissä - dialektisesti myös itsetuhoinen.
Voimansiirrossa kaupunginhallitukselta Treasure Hilliin ilmenee durkheimilaista ideaalin uudelleenmuodostumista. Sama, mikä oli juuri tuhottavissa ja arvoton onkin heti kohta rikkainta kulttuurimultaa.
Trueasure Hill tuhoamisen haluaminen ja feenixlintumainen nousu tuhkista vastaa Durkheimin ajatusta yhteiskunnan ajoittaisen itsekulotuksen rituaalista.
Weberiläisittäin tulkiten Treasure Hillin vallankäyttö jakaantuu seuraavasti:
1. Kaupunkimaanviljelijät edustavat traditionaalista auktoriteettiä - näin on aina ollut.
2. Itse ja työryhmäni edustamme karismaattista auktoriteettiä. Weberin mukaan tällainen auktoriteetti toimii sosiaalisen dislokaation ja muutoksen hetkinä ja on ekonomisista spekulaatioista riippumaton. Tekemäni rappuset ja muut työt Treasure Hillissä ovat karismaattisen auktoriteetin tuottamia ihmeitä, joita täytyy tuottaa jatkuvasti lisää vallan merkkeinä.
3. Lähdettyäni pois Treasure Hillistä täytti karismaattisen auktoriteetin jälkeensä jättämän tyhjiön byrokraattinen auktoriteetti, jota Treasure Hillissä edustivat Taipein kapunginhallituksen kulttuuriosasto ja sen alaiset vapaaehtoisjärjestöt kuten GAPP:
4. Viimeisenä Treasure Hilliin saapui laillis-rationaalinen auktoriteetti, joka muutti alueen viralliseksi ja aloitti rakennusten tekniset modernisaatiotyöt.
Vallan siirtyminen Treasure Hilliin viittaa weberiläiseen käsitteeseen luokasta ja statuksesta. Taloudellisesti treasurehilliläiset olivat yhteiskunnan alaluokkaa, mutta kulttuurisesti ylhäisessä statuksessa. Vallan siirtyminen liittyy siihen, kumpaa kategoriaa arvostetaan. Vallan ollessa kaupungilla arvostettiin luokkaa ja sen siirtyessä Treasure Hilliin arvostettiin statusta. Treasure Hillin statuksesta tuli myös sinne muuttaneiden kulttuuriradikaalien tavoiteltu elämäntapa. Mitä radikaalimmin he tätä statusta tavoittelivat, sitä kauemmaksi se tuntui heiltä katoavan. Uusien ja vanhojen asukkaiden välinen kuilu kasvoi ajan kuluessa, uudisasukkaat alkoivat näyttää statusparasiiteiltä ja heidän status toimi vain keskenäisessä kanssakäymisessä. Rouva Cheniä ei kutsuttu runoiltoihin.
Treasure Hillin uudisasukkaissa oli gramscilaista kulttuuristatuksella dominointia, joka ruokki itseään, mutta kääntyi paikallisen tiedon aidon statuksen omaavia alkuperäisasukkaita vastaan, joille ajatus kulttuuristatuksesta oli merkityksetön, he viljelivät maata ja rakensivat talojaan käsin. Vääristäessään Treasure Hillin statuksen kulttuuriradikalismin polttoaineeksi uudisasukkaat pystyivät äänekkääseen näennäisvastarintaan teollisuuskaupunkia vastaan, joka kuitenkin maksoi heidän apurahansa ja käänsi Treasure Hillin olevan statuksen ilveilyksi, johon alkuperäisasukkaat eivät halunneet ottaa osaa, eikä heitä toisaalta kutsuttukaan. Kulttuuriradikaalit oliva Treasure Hilliä dominoineen yhteiskunnan etujoukkoja.
Treasuere Hillissä ei ole kysymys vallankumouksesta, vaan oikeudesta jatkaa maanviljelyä ja osallistua valitsemansa yhteisön toimiin. Gramscilainen vastustamaton vallankumouksellinen voima on Treasure Hillin näennäinen muuttumattomuus modernisoituvan kaupungin keskellä. Treasure Hillin sosialistinen strategia on viljellä maata.
Miten Treasure Hillin kulttuuri on liitettävissä ympäröivän kaupungin organisaatioon ja infrastruktuuriin tuhoamatta sitä, mutta rikastaen kaupunkia?
Treasure Hill on henkilökohtaisen ja yhteisöllisen luovuuden suora heijastuma. Koska asukkaat ovat tehneet fyysistä työtä viljellen ja joella kalastaen he ymmärtävät ympäristönsä orgaanisena koneena ja Treasure Hillin aura liittyy suoraan tähän tajuntaan. Benjamin, White. Ollakseen itse organinen kone, Treasure Hillin on oltava raunio.
Treasure Hillin taloissa ja kujissa on voimakasta henkisyyttä, joka johtuu käsityön edustamasta luovuudesta ja työn tekijän henkisestä läsnäolosta. Tämän henkisyys liittyy heikkouteen, siinä kun teollinen massatuotanto on tehokasta. Tarkovski.
Teollisuuskaupungilla on aura ja teollisuuslaitoksella on aura, joka tulee työläisistä.
Professori Olli Variksen mukaan kaupunki on kuin nuotion pohja, joka hehkuu. Hehku ei tule teollisesti tuotetusta ympäristöstä, vaan se liittyy ihmisiin.
Benjamin liittää rakennetun kapitalismin maiseman urbaaniin läsnäolottomuuteen flaneur -käsitteessään. Treasure Hill aktivistit ovat flaneureja piknikillä todellisuudessa.
Teollistuminen petti valistuksen lupauksen; teollisuuskaupunki syntyi valistuksen petoksesta. Modernin kaupunki määrittää negaation kautta valistusta, joka ei ole vielä toteutunut. Valistuksen lupaus on vapaus. Tämä vapaus lunastetaan, kun modernin ihminen raunioittaa itsensä ja tulee osaksi luontoa.
Luonnon vastakohtana kaupunki näyttäytyy huvipuistona, viihteen maisemana todellisuuden negaationa. Kaupunki on hoitolaitos.
Sekä Treasure Hill, että Human Layer töissä minua pyydettiin määrittämään töitteni motiiveja, symbolismia, metaforia ja sanomia. Kaikki vastaukset ovat Troijan Hevonen, valhe, jonka sisällä itse työ muotoutuu omalla tahdollaan.
Treasure Hill on vapaaehtoisesti järjestäytynyt orgaaninen yhteisö, joka toteuttaa monimuotoisessa tunnustellen kasvavassa rakentumisessaan eräänlaista kollektiivisen järjen demokratiaa, herkkyyden diktatuuria. Modernin Taipein kapitalistinen ja välineellistä järketä toteuttava kaupunkirakenne on herkkyyden diktatuurille vastainen (Habermas) ja pyrkii tukahduttamaan sen kontrollilla ja byrokraattisella läsnäolottomuudella.
Human Layer pyrkii villiin demokraattisen osallistumisen muotoon kaupungissa, huhuun. Human Layer rakentaa kaupunkiin habermasilaista kollektiivisen vaikuttamisen tilaa, joka tosin ei ole paikkasidonnainen vaan kaupungin kudoksessa etenevä.
Ajatus Treasure Hillistä julkisena ullakkona liittyy Habermasin kollektiivisen vaikuttamisen tilaan. Julkinen ullakko heijastelee kaupungin alitajuntaa ja pyrkii vaikuttamaan rakennettuun ihmisympäristöön kollektiivisen alitajunnan kautta. Alitajunnan, johon kaupunkilaisten on helppo liittyä.
Human Layer työssä nousee esiin ihmisten valmius osallistua keskusteluun ja heidän arvostus tätä mahdollisuutta kohtaan.
Treasure Hill pyrki elämään kaupunkiyhteisönä, mutta vapaana kaupungista. Treasure Hill vs. Taipei City -suhde on habermasilaisittain Life World vs. System World -suhde.
Human Layer pyrkii rakentamaan kaupunkilaiselle median osallistuvaan keskusteluun vapaana ideologiasta ja valtasuhteista.
Erving Goffmannia tulkiten Treasure Hill on näyttämö, jota kaupunki katsoo. Näyttämöllä esiintyvät minä ja työryhmäni, kaupunki, kulttuuriaktivistit, Treasure Hillin asukkaat ja satunnaiset statistit, kuten varastettuja rakennusmateriaaleja tuovat työläiset. Roolejamme merkittävämpi on itse näytelmän kulku.
Felix Guattari ja Gilles Deleuze puhuvat skitsofrenisestä luonteesta luovuuden tyyssijana ja kapitalistisen kontrollin vastustajana. Treasure Hillin yhteisö rakentuu fragmenteista, kuten sirpaleinen mieli. Skitsofreninen yhteisö on arvaamaton ja vastustaa kontrollia, mutta kantaa sisällään Guattari-Deleuzen kompromissitonta totuuden ydintä, anti-oidipaalista minää. Treasure Hillin skitsofreninen moninaisuutta kasvattava status nousee teollisuuskaupungissa sankarilliseen asemaan ja tuottaa lupauksen vapaudesta modernin kontrollin ulkopuolella. Treasure Hill ei tiedä itsekään, mitä se tekee, mutta se haluaa. Treasure Hillissä ihmisrämeessä on vapaa halu.
Skitsofrenisesä halussa on anarkian ydin. Tämä vastustaa kaupunkia samalla tavoin, kuin viidakko pyrkii raunioittamaan ihmisen tekemän.
Valistuksen dialektiikka
Maailmasta tulee kaaos ja synteesistä sen pelastus.
TH: Ihminen luulee pääsevänsä pelosta heti kun kaikki tulee tunnetuksi.
TH: Koska pelkästään jo kuvitelma ulkopuolisesta herättää pelkoa, ulkopuolella ei saa olla yhtään mitään.
HL: Taideteoksella on yhä yhtymäkohta loitsintaan sikäli, että se elää omalla suljetulla alueellaan etäällä arkisen maalliseta olemassaolosta. Sitä hallitsevat erityislait. Kuten loitsija seremonian johtajana erotti muusta ympäristöstä sen alueen, jolla pyhien voimien oli määrä toimia, samoin jokaisen taideteoksen ympärille piirtyy sen todellisuudesta erottava kehä.
HL: Harvojen kaikille tekemä tulee näkyviin aina monien yksittäisten kohdistamana pakkona.
TH: Ei pyritä käsittämään olemassa oleva sinänsä vaan annetut oliot tyydytään panemaan merkille vain abstrakteissa tila-aika -suhteissaan, joiden pohjalta niihin voidaan tarttua, ajattelematta niitä pintana, välittyneinä käsiteaihioina, jotka täyttyvät vasta niiden yhteiskunnallisen, historiallisen ja inhimillisen merkityksen kehkeytyessä.
TH: Kaikki muu ajattelusta rikollisuuteen saa tuta sen yhteisön voiman, jonka valvoo kaikkea kouluista ammattiyhdistyksiin. Tosin uhkaava yhteisökin on vain pettävää pintaa, jonka verhoon kätkeytyy sitä väkivaltaisena manipuloivia voimia. Yhteisön yksilöä aisoissa pitävä karkeus edustaa ihmisen todellista luontoa yhtä vähän kuin arvo käyttöesineen laatua.
3G: Luonnon turmeltuminen perustuu luonnon hallintaan, jota ilman ihmismieltä ei olisi. Kun tämä mieli herrutensa myöntäen palaa takaisin luontoon, sitä luonnon orjuudessa pitänyt valtavaade hajoaa. Jos ihmiskunta ei voikaa tietoa menettämättä lyödä jarruja pohjaan paetessaan välttämättömyyden edessä edistykseen ja sivilisaatioon, niin ainakin se pääsee irti siitä väärinkäsityksestä, että sen välttämättömyyttä vastaan pystyttämät vallit - laitokset ja hallitsemiskäytännöt, jotka alusta lähtien ovat kiepahtaneet luonnon iestyksestä iestämään yhteiskuntaakin - takaisivat tulevan vapauden.
3G: Valistus toteutuu ja kumoutuu itsensä ylittäen, kun lähimmät käytännön päämäärät paljastuvat saavutetuksi kaukaisuudeksi ja kun maat, "joista heidän vakoojansa ja urkkijansa eivät taida kertoa" - nimittäin valtatieteen väärin käsittämä luonto - muistetaan lähtökohtamaiksi.
3G: Nyt tieto voisi alkaa purkaa herruutta, mutta tällaisen mahdollisuuden edessä valistus on päinvastoin astunut vallitsevan olotilan palvelukseen ja kiepahtanut totaaliseksi massapetokseksi.
TH: Joukkojen itsepetos tältä osin - kuten kaikissa demokratioissa - on mitä arvokkainta: ihminen pyritään typistämään ja saatamaan hallittavaksi "edistyksen nimissä".
3G: Kieltämällä luonto ihmisessä saatetaan paitsi ulkoisen luonnonhallinnan myös oman elämän telos, tarkoitusperä, sekavaksi ja läpinäkymättömäksi. Sinä hetkenä kun ihminen katkaisee tietoisuuden itsestään luontona, kaikki tavoitteet, joiden saavuttamiseksi hän jatkaa elämäänsä - yhteiskunnallinen edistys, aineellisten ja henkisten voimavarojen kasvattaminen, jopa tietoisuuskin - käyvät tyhjiksi.
TH: Läpikootainen yhteiskunnallistuminen tarkoittaa läpikotaista vieraantumista. (Treasure Hill pitää Taipein kiinni luonnossa, läsnä.)
TH: Asettaa ymmärrystoimintojen tavoitteeksi tietyn kollektiivisen ykseyden.
TH: Yhdestä asiasta ontto ideologia ei kuitenkaan siedä pilaa: siitä, että kaikista pidetään huolta. (GAPP)
TH: Kun mimesis on ympäristön kaltaiseksi tekeytymistä, väärä projektio pakottaa ympäristön itsensä kaltaiseksi.
TH: Sen siällä eleologisesti pesivä viha poikkeavuutta kohtaan on aina karkaamassa luonnonhallinnan hallitsemien toimijoiden kaunana luontoperäisen vähemmistön kimppuun, jopa siellä, missä se uhkaa aluksi yhteiskunnallista vähemmistöä.
TH: Kaikki esineellistyminen on unohtamista.
3G: Jotta onnen voisi todella kokea niin että olemassaolo unohtuu, tarvitaan tunnistavaa muistamista, sovittavaa tietämystä, uskonnollista ja filosofista ideaa, lyhyesti käsitettä.
TH?: Kun Führer ja johdetut löytävät toisensa propagandassa, syntyy valheyhteisö.
Välineellisen järjen kritiikki
TH: Tätä järjen lajia voidaan kutsua subjektiiviseksi järjeksi. Se on perimmältään tekemisissä keinojen ja päämäärien kanssa ja koskee sitä, kuinka päteviä menettelytavat ovat enemmän tai vähemmän annettuina otettujen, siis itsestään selviksi käsitettyjen päämäärien kannalta.
TH: Se tosiseikka, että perinne pitää nykyään manata esiin, osoittaa sen menettäneen otteensa ihmisistä.
TH: Kuten lasten leikit ja aikuisten kuvitelmat ovat saaneet alkunsa mytologiasta, kaikki ilokin oli aikoinaan yhteydessä uskomukseen perimmäisetä totuudesta.
TH: 1900 - luvun yhteiskuntaa tällaiset ristiriidat eivät häirits. Siellä merkitys voidaan saavuttaa vain yhdellä tavalla - päämäärän palveluksessa. Massakulttuurin mieltä vailla oleviksi jyräämät mieltymykset tai inhot sysätään joko huvitusten vapaa-ajan puuhien, sosiaalisen kanssakäymisen yms. lokeroihin tai jätetään hiljalleen kuihtumaan.
HL, TH: Pragmatismi kuvastaa yhteiskuntaa, jossa ei ole aikaa muistaa eikä mietiskellä.
TH: Pragmatismi pyrkii puolestaan kääntämään kaiken ymmärtämisen takaisin käyttäytymiseksi.
- Jokaisella ajatuksella täytyy olla alibinaan selitys tarkoituksenmukaisuudesta.
TH: Sen ajatuksen edessä, että totuus saattaa olla täysin vastakkainen tyytyväisyydelle ja tulla jossain historiallisessa tilanteessa täydellisenä sokkina ihmiskunnalle, jolloin jokainen torjuu sen, pragmatismin isät tekivät yksilön tyytyväisyydestä totuuden mittapuun.
TH: "Projektio siitä, mikä on haluttavaa nykyisyydessä" ei ole ratkaisu. Käsite on mahdollista tulkita kahdella tapaa. Yhtäältä sen voidaan katsoa viittaavan oman yhteiskuntajärjestelmänsä kokonaan ehdollistamina elävien ihmisten haluihin - järjestelmän, joka panee enemmän kuin epäilemään sitä, ovatko heidän halunsa todellakin heidän omiaan.
3G: Luonnon riisto voidaan palauttaa Raamattun ensimmäisiin lukuihin, joiden mukaan kaikki luontokappaleet tulee alistaa ihmiselle.
TH: Niin sanotussa käytännön maailmassa ei ole sijaa totuudelle.
TH: Ajattelun on nykyään liian usein pakko oikeuttaa itsensä totuuden asemesta hyödyllä, joka siitä jollekin vakiintuneelle ryhmälle koituu. Vaikka kamppailu kurjuutta ja turhautumista vastaan kuuluu aineksena kaikkeen johdonmukaiseen ajattelutyöhön, välineellisyys uudistusten tuottamisessa ei ole totuuden mittapuu.
TH: Tätä epäilyttävää periaatetta, jonka mukaan ihmiskunta on mukautettava siihen, minkä teoria katsoo todellisuudeksi, voidaan pitää yhtenä perussyynä nykyiseen älylliseen rappioon. Ihmisten kuumeinen halu mukautua johonkin, jolla on valtaa, k,äytettiinpä siitä nimitystä tosio tai ens rationale, on johtanut nykypäivänä järjen hylkäävän järjenmukaisuuden tilaan. Tänä kaavoittuneen järjen aikakautena oppijärjestelmät seuraavat toisiaan niin nopeasti, että niistä kutakin poidetään vain yhtenä ideologiana, mutta silti jokaisesta tehdään hetken kestävä peruste sorrolle ja syrjinnälle.
3G: Ylivalta luontoon sisältää ylivallan ihmiseen. Jokaisen subjektin on osallistuttava ihmiseen kuuluvan ja kuulumattoman luonnon alistamiseen ja alistettava tätä tehtävää varten oma luontoinsa. Herruus "sisäistetään" herruuden vuoksi.
3G: Koska luonnon iestäminen niin ihmisen sisä- kuin ulkopuolellakin toteutuu vailla mielekästä vaikutinta, kyse on puhtaasti luonnon sorrosta, ei sen ylityksestä eikä sovinnon hausta sen kanssa.
TH: Luonnon sorron nostattama vastustus on vaivannut sivilisaatiota alusta saakka yhteiskunnallisena kapinointina.
3G: Eloonjäänti, tai sanokaamme menestys, riippuu yksilön mukautumisesta yhteiskunnan häneen kohdistamiin paineisiin. Selviytyäkseen ihminen muuttaa itsensä koneeksi ja vastaa sellaisena joka hetki osuvalla tavalla niihin hämmentäviin ja hankaliin tilanteisiin, joista hänen elämänsä koostuu.
TH: Aikoinaan todellisuuden vastakohdaksi asetettiin itsenäiseksi ymmärretyn yksilön luoma ihanne, jonka pohjalta astuttiin todellisuutta vastaan; sen uskottiin olevan muokattavissa tämän ihanteen mukaiseksi. Nykyään tällaisista ideologioista on tingitty, ja edistyksellisen ajattelu sivuuttaa ne, mikä helpottaa todellisuuden tarkoittamatonta kohoamista ihanteen asemaan.
3G: Mitä enemmän laitteita keksimme luonnon iestämiseksi, sitä enemmän meidän on elossa pysyäksemme palveltava niitä.
TH: Sivilisaation voitto on liian täydellinen ollakseen totta. Siksi nykyiseen sopeutumiseen sisältyy kaunan ja tukahdutetun raivon aineksia.
3G: Luonto on toki menettänyt tässä tapahtumakulussa kunnioitusta herättävän pelottavuutensa, qualitates occultaensa, mutta kun siltä on riistetty kaikki mahdollisuudet puhua ihmismielen voimin edes noiden etuoikeutettujen ryhmien vääristyneellä kielellä, se näyttää kostavan.
3G: Maailman ainoa raison d'etre on tarjota toimintatila valloitushaluiselle transsendentaali-itseydelle, jolloin minän ja luonnon välille virittyy tyranniasuhde. Koko maailmankaikkeudesta tulee minän työkalu, vaikka minällä ei ole muuta substanssia tai merkitystä kuin oma rajaton toimeliaisuutensa.
TH: Hänen hämärä ja hämmentynyt tajunsa järjen, itsen, herruuden ja luonnon likeisestä yhteydestä tai lähes samuudesta. Hän tuntee kuilun, joka erottaa hänelle opetetut ihanteet ja niiden hänessä herättämät odotukset todellisuusperiaatteesta, johon hänen on pakko alistua.
TH: Tosiasiassa se silti on ylimielinen, käytännöllinen järki, joka jyrää alleen "tarpeettoman henkisen" ja hylkää kaikki näkemykset, jotka katsovat luonnon olevan enemmän kuin vain yllyke inhimilliseen toimintaan.
3G: Voimistaessaan yhteiskunnallista sortoa ja riistoa teknologian sokea kehitys uhkaa joka vaiheessa kiepauttaa edistyksen vastakohdakseen, täydellisksi raakalaisuudeksi.
TH: Ihmisten puurtaminen sekä tutkimus ja keksinnöt ovat välttämättömyyden vaatimia vastauksia. Mallista tulee järjetön vasta kun ihmiset tekevät puurtamiseta, tutkimuksesta ja keksinnöistä epäjumalia. Tällaine nideologia pyrkii asettumaan ihannoimansa sivilisaation perustaksi humanistisen perustan sijaan.
3G: Yhtäältä minen ja luonnon vihamielisyys, tiivistelmä sivilisaatiomme historiasta, saavuttaa tällä aikakaudella huippunsa.
Oidipus: Jokainen käsite on nähtävä sirpaleena kaikenkattavasta totuudesta, jossa se löytää merkityksensä.
TH: Itsesäilytys on mahdollista vain yliyksilöllisen järjestyksen puitteissa, toisin sanoen yhteiskunnallisen solidaarisuuden pohjalta.
3G: Järjen sairautena on se, että järki syntyi ihmisen vimmasta hallita luontoa, ja siitä "toipuminen" edellyttää alkuperäisen sairauden luonteen oivaltamista, ei sen uusimpien oireiden parantamista.
- Täydellisen vieraantuneisuudenkin tasolla totuuden idea on yhä tavoitettavissa.
Filosofia vastustaa ideoiden ja todellisuuden välistä kuilua.
TH: Nyt kun tiede on auttanut meitä ylittämään pelon, jota luonnossa oleva tuntematon on herättänyt, olemme joutuneet omaa tekoamme olevan yhteiskunnallisen paineen orjiksi.
TH: Kun yksilön paikka alkukantaisessa heimoyhteisössä määrytyi vaistonvaraisesti, nyky-yhteiskunnassa sen ajatellaan määräytyvän järjen pohjalta - tai siis yksilön omaa hyötyään koskevan tajun pohjalta.
TH: Vaikka vallitsevien klikkien kaikenkattava luonne vielä erottaakin ne järjestäytyneestä rikollisuudesta, niiden tehtävien mittavuus ja moninaisuus kiepahtaa yhtäältä kokonaisvaltaiseksi suunnitteluksi ja toisaalta hyökkäykseksi ihmiskuntaa vastaan sinänsä.
TH: Itsen hajotessa vallan kohtuuttomasta mittakaavasta tulee ainut seikka, joka estää oivaltamasta sen vanhentuneisuutta.
Jälkisanat:
Tässä prosessissa saavutettaisiin lopulta yhteiskunnan ja järjen identtisyys.
Häneelle valistuksen dialektinen taantuma järjen esineellistymisen kautta sekä kulttuurin läpiteolistuminen edustivat modernin porvalrillisen sivilisaation uudelleenraakalaistumisen perustavia aineksia.
3G: Valistus on kriittiselle teorialle prosessi, jossa ihmiskunta tavoittelee viisautta ja tietoa, jonka kautta se voisi vapauttaa itsensä kaikista herruuden muodoista, olivatpa ne sitten itse tai sosiaalisesti aiheutettuja. Näin ollen valistus on laajassa mielessä ihmiskunnan täysi-ikäistymisen prosessi.
TH: Kriittinen teoria ei kuitenkaan tarjoa vastausta, miten tämä tieto siirretään teorian piiristä muutokseen ja vapautumiseen tähtäävän poliittisen toiminnan perustaksi. Monessa mielessä tämä kysymys olikin eräs kriittisen teorian alkuvaiheen keskeisistä ongelmista, ja itse asiassa se on kaikenlaisen marxilaisuuden keskeinen kysymys edelleen.
Kriittisessä teoriassa kokemuksen käsitteellä on edelleen keskeinen asema, kuten sillä oli myös Kantille.
